Kahden viikon opintomatka Portugaliin. Tekemällä oppii ja käsillä työstämällä asiat jäävät paremmin mieleen. Olimme toivoneet, että erilaisiin kohteisiin tutustumisen lisäksi voisimme tehdä asioita käytännössä. Saimme mitä tilasimme. Pienessä kylässä Casa Brancassa pääasiassa arkkitehdesta koostuva osuuskunta Estacao Cooperativa kunnostaa vanhoja savirakenteisia ratatyöntekijöiden asuntoja. Näiden rakennusten seiniä pääsimme työstämään kolmen opettajan ja kuuden opiskelijan voimin. Opintomatkan kohde löytyi yhden opettajistamme, Outi Tuomelan verkostojen kautta.
Vasco ja Fiona olivat meitä vastassa, kun saavuimme maanantai-iltana 23.10.2023 Casa Brancan juna-asemalle.
Tiistai 24.10.
Teksti: Timo
Tiistai-aamuinen näkymä majoituspaikkamme ikkunasta aurinkoiseen Casa Brancan kylään.
Majoituksemme oli vanhassa käytöstä poistetussa koulurakennuksessa. Paikallinen Estacao Cooperativa (https://estacaocooperativa.cargo.site) hallinnoi nyt tällä koulurakennusta ja useaa muuta rakennusta alueella.
Tiistaina 24.11. kävimme tutustumiskierroksella Casa Brancan kylässä. Suurin huomiomme kiinnittyi tietysti raunioituneisiin rakennuksiin, jotka oli aikoinaan rakennettu suurelta osin savesta ja maa-aineksesta.
Ajan saatossa tyhjilleen jääneet n. satavuotiaat rakennukset olivat päässeet pahasti vaurioitumaan. Juuri näiden vaurioiden takia rakennukset olivatkin todella mielenkiintoisia ja opettavaisia, sillä pääsimme näkemään syvemmältä yksityiskohtaisemmin, miten rakennukset ovat aikoinaan rakennettu.
Kalkkirappauksen tiputtua pois ulkoseinästä paljastuu sen takaa seinärakenteeksi käsin tiiviiksi juntattu paikallinen maa-aines.
Eläimet, kasvit sekä rakennukset viihtyivät lämpimässä lokakuisessa auringon paisteessa Portugalin Casa Brancassa.
Vetoketjun auki jääminen paljasti meille seinärakennetta. Kerroksia paikallista tiivistettyä maa-ainesta ja kierrätystiiliä.
Estacao Cooperativan kunnostustyön alla oleva rakennus. Hienoja holvikaaria ja rappauspintoja eritahojen kanssa yhteistyönä tehtyinä.
Opiskelijat ihastelevat tyytyväisinä taidokkaasti kierrätystiilistä tehtyä holvikaarta.
Näin tunnelmallisiin huoneisiin pääsimme rappaamaan seiniä sekä tekemään holvikaarta oviaukkoon.
Paikallisista raaka-aineista valmistettua herkullista Portugalilaista kasvisruokaa lounaaksi.
Keskiviikko 25.10.
Teksti: Iikka
Eilisen tutustumiskierroksen jälkeen olimme saaneet tehtäväksi tehtäväksi pohtia ja päättää oviaukon toteutus ohueen tiiliseinään. Aamulla esiteltiin Vascolle pohdinnan tulos. Päädyttiin yksinkertaiseen toteutukseen, jotta se varmasti ehdittäisiin saada valmiiksi. Muottien ja työnaikaisten tukirakenteiden tekemiseenkin kun menee oma aikansa. Päädyttiin siis ratkaisuun tehdä tukitolpat ja pieni kaari, huomioiden käytettävissä olevat muottimateriaalit ja käytettävissä oleva aika. Osa porukasta alkoi valmistella tätä projektia.
Päivän muita tehtäviä oli erilaisten laastien tekeminen. Kunnostettavan rakennuksen seinien rappaamista oli aloitettu jo aikaisemmin ja jatkoimme tätä muiden aloittamaa työtä. Tänään meitä oli Vascon lisäksi ohjaamassa Tânia. Hänellä on läheisessä kaupungissa arkkitehtitoimisto Cru Atelier, jonka suunnittelijoiden osaamisaalaa on mm. nimenomaan savi. Tuossa Montemor-o-Novo:n kaupungissa vierailimme myöhemmin. Cru Atelier:n nettisivut https://cruatelier.pt/
Pohjarappauksia varten kalkkilaasti tehtiin reseptillä: kalkkipastaa 3/4, sammutettu kalkki (NHL 3,5) 1/4, hiekkaa 3 (0-3mm)
- vettä pohjalle
- kalkkipasta ja sammutettu kalkki sekoitetaan yhteen
- hiekkaa vähitellen
- kalkkivettä
- testaus lastalla -> avautumaa jää, mutta supistuu pohjalta (voi käyttää testiä myös jos halutaan pehmeämpää tai vahvempaa – havainnoidaan supistuma)
Meillä Suomessa valkoinen hiekka on hieman vaikeammin saatavilla ja kalliimpaa, mutta nyt käytettävä vaalea hiekka oli tuotu 30 km päästä (kalkkipohjaista + piitä).
Saimme myös teoriatietoa kalkkipastan ja sammutetun kalkin eroista.
- kalkkipasta kovettuu ilmassa (niin pitkään kuin säilytetään veden alla, säilyy ikuisesti)
- sammutetussa kalkissa on täyteaineita 15 % (tai vaihtelee)
- pelkästä pastasta ja hiekasta tehty laasti on ohuita kerroksia varten. Paksuna kerroksena pastasta tehty laasti ei kuivu niin hyvin, sillä kuivuminen perustuu siihen, että se on ilman kanssa kosketuksissa.
- jos tehdään paksuja kerroksia, kannattaa tehdä sammutetusta kalkista, jonka kovettuminen pohjautuu kasteluveteen
- Pastan ja sammutetun kalkin välillä on eroa myös elastisuudessa.
Pohjalaastia tiilipohjalle :
- hiekan pyyhkiminen, irtaimen irrotus
- kastelu pensselillä
- laastin heitto lastalla
- varovainen tasoitus
- odotus nahkeaksi (sormi ei enää kastu painaessa)
- tasoitus laudalla/levyllä
- annetaan kuivua, jätetään hieman karkeaksi pintalaastia varten
Verkon levitys:
- tehdään hieman löysempi laasti
- painetaan verkko lastalla löysään laastiin (löysä laasti hyvä, sillä tällöin kerrospaksuus automaattisesti on pienempi ja verkon vaatima toinen kerros ei nosta kokonaispaksuutta liikaa)
- lisätään hieman laastia pintaan (tai annetaan hieman kuivahtaa?)
Päivän aikana teimme Tanian opastuksella myös stucco lustro -pintaa keittiön tulisijan taakse. Kiiltävä stuccopinta on helpompi pitää puhtaana tavalliseen kalkkirappauspintaan verrattuna.
Torstai 26.10
Teksti: Pekka
Kokoonnuimme aamulla keittiön tulipaikan ääreen jatkamaan stucco lustro pinnan tasoitusta ja kiillotusta hormin takaseinässä, paikassa johon uuni asennettaisiin.
Pinta kasteltiin oliivisaippuavedellä alhaalta ylöpäin ja kiillotus tehtiin teräslastalla himpun verran viistosti reunalla painaen ja eri suuntiin vetäen rapatun alueen yläreunasta lähtien.
Belgialaislähtöinen arkkitehti ja sgraffito-maestromme Roman ehdotti että miettisimme päivän aikana myöhemmin työkohteena olevan rakennuksen seinään toteutettavan sgraffiton aiheita.
Saija keksi kalevalakorusta Osman solmu aiheen ja iltapäivän sgraffitojen etsintäkierroksella Casa Brancan pääkadulla (ja ainoalla kadulla) Johanna havaitsi samankaltaisen symbolin maalattuna paikallisen talon savupiippuun. Myös kylän aidoissa oli hieman tätä vastaavia kuvioita.
Iltapäivän ajan mietimme ja toteutimme Timo Kallion kanssa matalakaarista holvausmuurausta tiilillä oviaukon yläpuolelle. Toteutettavan holvikaaremme malli oli valittu äänestyksellä kolmesta eri vaihtoehdosta edellisenä iltana. Vaihtoehto joka jätti oviaukon suurimmaksi eikä vaatinut tukipylväitä voitti. Pilarien sijaan Timo oli sorvannut ovenreunan tiilille sopivat kolot seiniin.
Saimme Itävaltalaisilta arkkitehtiopiskelijoilta ohjeeksi aloittaa muuraus molemmila reunoilta kohti keskikohtaa edeten samalla pyrkien siihen että tiilien alareunat koskettaisivat toisiaan (tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, kuten useista tarkastelemistamme holvikaarista myöhemmin opimme) Kaarta koossa pitävä kiilamainen avainkivi tuli muokata ja pudottaa yläpuolelta viimeiseksi jotta se kiilaisi ja pitäsi koossa holvia.
Epätasainen tiilien laatu kuitenkin aiheutti sen että käytimme hieman suunniteltua reilummin laastia tiilien välissä ja alareunat eivät välttämättä koskettaneet toisiaan.
Tiilet siis ladottiin kaarevan muotin päälle jonka Timo oli aiemmin nikkaroinut.
Kun laasti oli kuivunut ja avainkivi / lukkokivi oli tipautettu paikalleen poistimme muotin holvin alta ja kaari pysyi hienosti paikallaan.
Muut ryhmäläiset olivat päivän aikana toteuttaneet pohja- ja pinta rappauksia ja suunnitelleet scraffito- aiheita.
Perjantai 27.10.
Teksti: Kaleva
Holvikaaren lopullinen täyttö muotoonsa ja scraffiton tekemistä ulkoseinään.
Edellisenä päivänä tehty holvikaari täytettiin lopulliseen muotoonsa tiilen palasilla ja kaoliinisavilaastilla. Kiinnitykseen käytettiin samaa laastia mitä käytettiin seinien pohjarappauksessa. Tiiliä muotoiltiin muurarin vasaralla, että saatiin sopivat palat aikaiseksi.
Scraffitoa varten valmisteltiin seinäpintaa. Tartuntapinnan hakkaaminen seinään muurarin vasaralla. Mustan pohjalaastin levitys alustaan ja ohjurilangoilla scraffito alueen tarkka rajaaminen. Pohjalaasti jätettiin kuivumaan yli viikonlopun jolloin jatkettiin vaalealla pintalaastilla.
Kokonaisuutena oli antoisa kaksi viikkoa opiskelua ja oppimista eri tekniikoilla aina kalkkirappauksesta kaoliinisavirappaukseen.
Myös iskossavi (Rammed earth) tekniikka tuli tutuksi. Purimme vanhaa jo raunioitunutta rakennuksen rammed earth tekniikalla rakennettua seinää uusinta käyttöön. Seinä oli pehmentynyt lapioitavaan kuntoon siellä missä vesi oli ollut suorassa kosketuksessa seinään, mutta hieman alemmaksi mentäessä -mihin sade ei ollut läpäissyt hiekkakerrosta, seinä oli kivikovaa, johon ainoastaan hakku pystyi, ja mukana ei ollut mitään muuta kivi ainesta hienon hiekan lisäksi, mutta hiekan joukossa varmasti oli myös hieman savea, joka sai aikaan kovettumisen
Varsinaisen opintomatkan jälkeen suurimman osan porukasta lähdettyä Suomeen jäin vielä Portugaliin ja sain olla tekemässä rammed earth -muuria valmiiksi, jolloin kokonaisuus tuli esiin hienosti. Ainoastaan tiilikatteen laitto jäi itseltä kokematta, koska piti kiirehtää Suomi-lennolle, ja kotia kohti.
Maanantai 30.10
Teksti: Hannele
Tänään paistoi Portugalin aurinko kunnolla ison osan päivästä. Hieno päivä sateisen jakso jälkeen. Aamu aloitettiin kuuntelemalla Nunon esittelyä iskossaviseinän (rammed earth) rakentamisen vaiheista. Kun tehdään massiiviseinää, tärkeä osa on hyvä suunnittelu ja alkuvalmistelut. Muottien suunnittelu ja tekeminen, materiaalin hankinta, massan testaaminen sekä rakentamisen suunnittelu vie suurimman osan ajasta. Seinän junttaaminen on työläs vaihe, mutta tänään opimme, että itse seinämassan työstämiseen menee kokonaisuudesta aikaa vain pieni osa. Nunon projekteista lisäinfoa nettisivulta: www.doing.pt
Kahvitauolla haettiin espressot paikallisesta tavernasta ja sitten hommiin. Loppupäivä siis tehtiin scraffitoa ja tehtiin valmisteluja iskossaviseinää varten.
Scraffito
Portugalissa asuva belgialainen Roman toi aamulla mukanaan paperitulosteet scraffito-mallista. Piirrokseen oli yhdistetty ideoita koko porukalta eli siitä löytyy osuuskunta Casa Branca logo, Kalevalakorustakin löytyvää viikinkiaikaista onnea ja menestystä lupaavaa osmansolmua sekä Casa Brancan rakennusten hormeista ja muureista löytyviä kuvioita. Kunnostettavat rakennukset ovat suojeltuja, joten scraffiton pitää olla yhtenäinen alueen rakennuksista löytyvän tyylin kanssa.
Tulosteissa olevien scraffiton kuvioiden reunat rei’itettiin nauloilla pistelemällä. Sen jälkeen paperit teipattiin yhtenäiseksi lakanaksi.
Seinä, johon scraffito tehtiin oli siis aikaisemmin valmisteltu hakkaamalla kalkkipinaiseen seinään koloja tartuntapinnan varmistamiseksi ja pohjalaastiksi oli laitettu tumma kalkkilaasti. Seuraavaksi tehtiin tehtiin hieno pintalaasti, seinäpinta kostutettiin, laasti levitettiin seinälle tumman pohjan päälle ja rappauksen pinta viimeisteltiin vielä hiertämällä. Laastia vedettiin hieman kuvio-alueen ulkopuolelle ja reuna leikattiin (hieman vinoon veden valumista ajatellen) mattoveitsellä linjaarin ja vatupassin avulla.
Pohjarapauslaasti tehtiin reseptillä: 3 osaa hiekkaa, ¾ osaa kalkkipastaa, ⅓ osaa kalkkia (NHL 3,5), lisäksi vettä ja mustaa rautaoksidipigmenttiä.
Pintarapauslaasti tehtiin reseptillä: 2 osaa 0-1 mm hiekkaa, 1 osa kalkkipastaa ja vettä.
Scraffito-lakana teipattiin vielä kostean laastin päälle. Työharjoittelussa oleva Portugali-arkemme sujumisesta vastaava sveitsiläinen Fiona luovutti palan T-paitaa, josta askarreltiin narun avulla pieniä väripigmenttiä sisältäviä pussukoita. Näitä pigmenttipussukoita läpsyteltiin paperilakanassa olevien naulanreikien päällä, jolloin pigmentti värjäsi paperissa olevien reikien kautta seinälaastin ja teki siten scraffiton kuviot näkyväksi.
Kuvat alla: Scrafifton piirrosten reunaviivat siirrettiin seinälaastiin taputtelemalla pigmenttipusseja paperin pintaan.
Tämän jälkeen paperilakana otettiin pois ja paras vaihe tekemisessä pääsi alkuun eli kuvioiden leikkaaminen katkoteräveitsien ja palettiveitsien avulla seinään. Ensin leikattiin kuvioiden reunaviivat ja sitten poistettiin massaa raaputtamalla. Pintamassa irtoaa siistimmin, jos viimeinen pinta tehdään ennen kuin alempi pinta on kokonaan kuivunut, esimerkiksi yksi päivä pintojen tekemisen välissä.
Alla olevassa kuvassa valmis scraffitokuvio seinällä.
Iskossaviseinän (Rammed earth wall) -valmistelu
Yksi kunnostettavan rakennuksen (se jossa on reissun aikana hommia paiskittu) seinästä oli vain noin 10 cm paksu, joten sitä haluttiin vahvistaa tekemällä iskossaviseinä ulkopuolelle. Seinää työstettiin maan tasalla olevan betonilaatan päälle. Seinän alaosaan tehtiin tiililadonta, jotta seinä säästyy isommalta osalta maasta imeytyvästä kosteudesta.
Rakennettavaa seinää varten osa porukasta kävi purkamassa hiekkapitoista massaa alueen huonokuntoisemmista savirakennuksista ja lisäksi paikalle oli tuotu savipitoista soraa. Paikalta löytyvää massaa halutaan siis käyttää uudelleen, mutta tehdä siitä soran avulla hieman vahvempi versio. Näistä kahdesta materiaalista tehtiin pienemmillä muoteilla kolme testikuutiota. Yhteen sekoitettiin molempia maa-aineksia sama määrä, toiseen 2 osaa sorapitoista ja 3 osaa hiekkapitoista massaa. Kolmeen kuutioon laitettiin 2 osaa hiekkapitoista ja 3 osaa sorapitoista massaa. Vettä lisättiin sumutinpullolla ja sopiva massan kosteus testattiin puristamalla käsillä tiiviitä palloja. Massat juntattiin kuutioiksi muottien avulla myöhempää analyysia varten. Massoista tehtiin myös pallot ja nekin jätettiin kuivumaan. Tarkoitus oli löytää sopiva massan rakenne, jossa pienemmät kiviainekset täyttävät isompien sorakappaleiden välit eli eri raekokojen suhde on mahdollisimman tasainen.
Kaleva ja Vasco purkamassa seinämassaa ratatyöläisten asunnoista uutta massiivisaviseinää varten.
Savipitoisista maa-aineksista sekoitettiin kolme eri massaa ja tehtiin niistä testikuutiot sopivan seossuhteen löytämiseksi. Iskossaviseinän tekemisessä meitä opasti Nuno. Hänen projekteistaan löytyy lisätietoa nettivisuilta www.doing.pt .
Tiistai 31.10
Teksti: Jonna
Tiistai alkoi uudella workshop-päivällä iskossaven parissa. Maanantaina tehdyt iskossavikuutiot rikottiin Nunon kansa ja analysoitiin pääpirteittän massojen ominaisuuksia. Parhain massa osoittautui Nunon mukaan olevan kuutiossa, jossa oli 60% isorakeista ja 40% pienirakeista maa-ainesta. Nuno painotti monesti, että tekemämme testi ei ollut tieteellinen vaan ennemminkin saatiin tietoa minkälaiset massat teimme eilen. Tieteellisille testeille on olemassa omat standardit, joihin tutustumme paremmin tulevina päivinä.
Iskossavimassa sekoitettiin tasosekoittimella. Vettä lisättiin kevyenä suihkuna, jotta massasta ei tule liian kosteaa.
Iskossaviseinäpäivä jatkui perustustiilien ladonnalla ja näiden kiertotaloustiilien puhdistamisella mm. vanhasta sementistä. Suurin osa päivästä kului myös Rammed Earth -muottien teolla sisältäen mm. rimojen mittausta ja asennusta. Tämä vei melkein koko päivän ja iskossaviseinän valmistus alkoi vasta iltapäivällä klo 16 jälkeen. Onneksi olimme tätä iskossaviseinän teon aikataulutusta käyneet läpi maanantaina, jolloin tuli ilmi että 90% ajasta tulee kulumaan muottien teossa ja vain n. 10% itse iskossaven rakentamiseen.
Iskossaviseinän rakenne oli seuraava: betonilaatta, jonka päälle tiililadonta. Kapillaarikatkona tiilien päälle leikattiin kaistale muovia ja eroosiokatkona käytettiin kiertotalouskattotiiliä eli ympäristöstä löytyvistä rakennuksista purettuja tiiliä. Käyttämämme vanhat kattotiilet puolitettiin timanttilaikalla ja reunat puhdistettiin vanhasta sementistä.
Iskossaviseinän massa valmistettiin betonimyllyllä 10 ämpärin satseissa. 6 ämpäriä isorakeista maata ja 4 ämpäriä pienirakeista maata. Mylly saatiin käyntiin kun sähkömiehet tulivat asentaman sähköt voimavirralla toimivaan myllyyn.
Taustalla näkyvissä seinän eteen asennettu muottirakennelma, joka on rautatankojen avulla ruuvattu seinän läpi rakennuksen sisäpuolella oleviin tukirakenteisiin.
Paineilmatampparin käyttöä harjoiteltiin maakasassa ennen muotin ja seinän välin tiivistämistä.
Keskiviikko 31.10
Saija
Päivä oli sateinen ja muinakin päivinä ilmankosteus oli ollut korkea. Niinpä aamulla totesimme, että seiniin aikaisemmin tekemämme pohjarappaukset olivat liian märkiä pintarappausten tai stucco-pintojen tekemiseen.
Osa päivästä tututustuttiin iskossaviseinien haasteisiin kuten siihen miten ratkaista ikkuna-aukkojen vahvistaminen. Kuulimme, että seinärakenteissa voidaan käyttää mm. teiden rakentamisessa käytettävää verkkoa.
Iltapäivällä pääsimme jatkamaan iskossaviseinän tekemistä. Käytettävät maa-ainekset olivat melko kosteita. Vaikka tänään vettä ei lisätty, tuli seinämassasta hieman liian kosteaa, mutta käyttökelposta kuitenkin. Ilta oli jo pitkällä ja työmaalta auringonvalo horisontin alapuolella ennenkuin päivän työt lopetettiin. Tavoite kun oli saada seinän alinta muottia nostettua seuraavaan korkeuteen. Näin pääsimme myös näkemään työn tuloksia kun muotti saatiin poistettua seinän alaosasta.
Torstai 1.11.
Teksti: Outi
Viimeinen päivä kului kenttäopinto-retkellä läheisessä Montemor-o-Novon kaupngissa.
Ensimmäinen kohde oli Gandum Village noin 3km päässä kaupungin keskustasta. Vanhan farmin alueella on toteutettu monimuotoista kunnostavaa ja ekologista ympäristön uudistamista, ”agroforestryä” (suom. peltometsäviljelyä). https://www.gandum.pt/
Käyntimme aikana meille esiteltiin kyseisen lomakylän rakennustyömaa, suoraan paikallisesta punaisesta maa-aineksesta rakentuu ”rammed earth” eli iskossavi-tekniikalla neljän tähden uudenaikainen ”Farmi Hotelli”, joka tulee sisältämään 21 huonetta tai huoneistoa ja ravintolan.
Kohderyhmänä on perheet ym ”ekoturismista”/ agroforestrystä kiinnostuneet. Sinne voi tulla asumaan esim päiväksi tai vaikka vuodeksi.
Kiinnostavaa nähtävää oli myös vaanhan värjäämön altaisiin istutetut kasvi-killat, monien eri yrttien kumppanuuksia.
Kahvila-rakennuksen ulkovuorauksessa oli käytetty korkkitammea.
Päivän aikana oli aikaa myös kävellä Montemorin kaupungilla, jossa ei ihan heti törmää toiseen turistiin, sillä kaupungissa ei ole hotelleja.
Kapeilla kaduilla oli kiinnostavaa kuljeskella ja istuskella kahviloissa & ravintoloissa. Kaupungin vaikuttavin nähtävyys on vuosisatoja vanha linna/sen rauniot (..300-luvulta asti tietoa) vuorella.
Korkealta kukkulalta näkee koko pikku kaupungin, joka on osittain vuoren rinteessä tai laaksossa, ympärillä näkyi myös toisia pikku vuoria.
Kuvissa näkyy ”saviammatilliset keskukset” eli saviLAB; perinnekattotiilitehdas; keramikkojen ateljee&myymälä. Korkealta kahdelta suunnalta kuvattuna.
Seuraavaksi tutustuimme Montemorin keramikkojen kilta-taloon (ateljee; tutkimustila, myymälä); perinnekattotiilitehtaaseen ja saviLABraan.
Keramiikka-kilta toimii osuuskuntana, joka työllistää myös taiteilijoita, jotka käyttävät savea materiaalina.
Savilabran menetelmiin, seuloihin ja koneisiin meitä tutustutti Nuno Vasconcelos.
Portugalilaisia perinnekattotiiliä tehdään edelleen muutaman kerran vuodessa.
Tuulen ja sateen myräkkä yllätti meidät joten ilma ei suosinut loppupäivän tutustumisretkeilyä muualla.
Matka osoitti, että Portugalissa on savirakentamisen pitkän historian lisäksi paljon tekeillä tänäkin päivänä. Ilmasto ja maaperä on erilainen ja sitä kautta on osittain erilaisia haasteita savirakentamisen suhteen. Paljon pohditaan silti samojakin kysymyksiä. Hyvä reissu ja kukapa tietää mitä yhteistyökuvioita voisi myöhemminkin kehittyä.
Raseko International 
Jätä kommentti