Olen lähdössä Espanjan Fuengirolaan Aurinkorannikon seurakuntaan harjoitteluun 1.3.2024 alkaen. Olen käynyt KV-valmennusta läpi viime syksynä, ja sain sen päätökseen joulukuussa. Siellä käytiin tosi hyvin läpi kaikkea, mitä pitää muistaa matkalle lähtiessä. Matkavalmisteluita olenkin tehnyt jo paljon, ottanut vapaaehtoisen matkavakuutuksen, hankkinut passin ja eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä käynyt Rasekon terveydenhoitajalla pariinkin otteeseen päivittämässä rokotuksiani matkaa varten.
Aloitin mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkinnon opiskelun Rasekossa vuoden –23 syksyllä, ja olin heti kiinnostunut lähtemään kansainvälisyys jaksolle. Ensin yritin saada paikkaa Irlannista, mutta sieltä ei oikein löytynyt ja aika vain kului ja kului, kunnes sain tiedon, että kaikki alani paikat oli suurin piirtein menneet jo Irlannista. Minulle ehdotettiin Aurinkorannikon seurakuntaa paikaksi, ja hetken mietittyäni asiaa totesin, että ehdotus oli hyvä. Otin yhteyttä seurakuntaan, minut haastateltiin ja sain vihdoin ja viimein paikan! Tieto paikan saamisesta tuli 23. päivä joulukuuta, joten se oli hyvä joululahja minulle! Työtehtäviini kuulemma kuuluu mm. jumalanpalveluksissa avustaminen, kahvilassa oloa, seurakunnan sosiaalityöntekijöiden avustaminen sekä erilaisissa perhekerhoissa/ rippikoulussa auttavina käsinä oleminen. Olen tyytyväinen tehtäviini, sillä ne vaikuttavat monipuolisilta ja mielenkiintoisilta!
Vaikka matkaan on enää parisen viikkoa niin minulla ei ole yhtään sellainen olo, että lähtisin matkalle- tai ole koko aikana ollut sellaista oloa. En ole jotenkaan sisäistänyt asiaa vielä- tai sitten minulla on vain niin hyvät hermot, että en jännitä matkaa jostain syystä. Kyllä joskus on ollut perhosia vatsassa tulevasta matkasta, mutta aika vähän. Olenkin monelle todennut, että varmaan siinä vaiheessa, kun lentokone rullaa kiitotietä Helsinki-Vantaalla se matkajännitys tulee.
Hauska sattuma, joka liittyy minun Fuengirolan matkaani: tätini innostui tulemaan minua moikkaamaan sinne muutamaksi päiväksi serkkuni kanssa (serkkuni on asunut siellä monta vuotta). Heiltä onneksi sitten saa apua ja tukea kaikissa asioissa siellä, jos on jotain mieltä askarruttavaa. Vaikka uskon kyllä, että saan apua ja tukea myös seurakunnasta, jos sitä tarvitsen.
Joten, matkakuumetta odotellessa valmistaudun täällä parhaani mukaan kohta alkavaan matkaani!
Raseko International 
Jätä kommentti