Reissu alkoi vähän ikävissä merkeissä. Heti koneen laskeuduttua Malagan kentälle, tunsin olevani kipeä. Kurkku kipeä, kova yskä ja päänsärky. Päätin ottaa yhteyttä omaan vakuutusyhtiöön ja saada ohjeet, miten pääsen lääkäriin. Ei muuta kuin laukut kämpille ja taksi alle. Paikallinen sairaala oli lyhyen matkan päässä. Parin tunnin odotuksen jälkeen sain lääkäriltä antibiootti kuurin ja käskyn levätä muutama päivä. Epäselväksi jäi, mikä minua vaivasi. Onneksi minulla oli matkavakuutus, joka korvasi käynnin, taksi matkat ja lääkkeet. Muutaman päivän kuluttua olo oli hyvä ja pääsin aloittamaan työt.
Vanhainkoti Macrosad Benalmadenassa
Vihdoinkin keskiviikkona pääsin tekemään töitä. Ohjaajani Tiina haki minut juna- asemalta ja lähdimme autolla kohti Macrosadia, joka sijaitsee korkealla kaupungin yläpuolella. Samalla sain ohjeet, miten itse pääsen jatkossa helpoimmin paikanpäälle. Macrosad on hyvin vartioitu. Kelloa soittamalla portti avataan ja sen jälkeen on kaksi lasi ovea, jotka avataan valvotusti. Iso aula saattelee tervetulleeksi ja seinällä oleva kyltti näyttää mihin mennä. Vasemmalta löytyy iso yhteistila, jossa on monta löhötuolia ja iso televisio. Muutama ikäihminen ottaakin siellä päiväunia.
Viereisestä huoneesta löytyy meidän suomalaiset asukkaat. Heitä on tässä vanhainkodissa neljä asukasta. Kolmen kanssa tulen virikehetkiä pitämään. Seuraavaksi siirrymme vierailu huoneeseen, jossa on rauhallisempaa aloitella tutustuminen ja kertoa mitä tulevat kaksi viikkoa sisältää. Aluksi tein jokaisen kanssa elämän puun, johon kirjoitetaan asioita asukkaasta. Sen avulla oli helpompi kartoittaa mielenkiinnon kohteet ja inhokit. Meillä on ollut kuminauhajumppaa, muistelu hetkiä aiheina perinneruoat, joulu, omat ammatit ja musiikki. Teimme yhdessä myös hedelmäsalaattia. Lisäksi pidimme peli päivän, jolloin pelasimme Uno korttipeliä, dominoa ja kaikista hauskinta eli kirppupeliä.
Pieni kulttuuri shokki tuli myös koettua. Itse hoiva- avustajana Suomessa olen tottunut hyvään hygieniaan ja aseptiikkaan. Täällä ei käytetä käsidesiä ollenkaan. Vanhusten kohtelu on välillä yllättävän huonoa. Huudetaan kovaäänisesti ja kiskotaan kädestä. Huoneet ovat isoja ja siisteydestä huolehditaan päivittäin. Huoneen vessa ei ole mielestäni vanhuksille sopiva, koska pytty on matala ja metalli kaiteet sen ympärillä ei tuo turvallisuuden tunnetta. Omia vaippoja ei ole vaan ne löytyvät käytävien yleisistä wc tiloista, joissa hoitajat tekevät vaipan vaihdot ja alapesut. Pesulappuja ei myöskään käytetä, vaan karheita saippuaa sisältäviä sieniä. On ollut mielenkiintoista seurata sivusta, miten täällä hoitotyötä tehdään ja tämän jälkeen osaan arvostaa ja kunnioittaa omaa työtäni vielä enemmän.
Kestävä kehitys
Paikallinen junayhtiö Renfe on jo kahden vuoden ajan myynyt junalippua Malagan ja Fuengirolan välillä 10 euron hintaan. Tällä pyritään saamaan ihmisiä käyttämään enemmän julkista liikennettä, vähentämään autoilua ja päästöjä. Kun kuljet tietyn määrän matkoja käyttäen junaa, saat rahan takaisin. Junat ovat ilmastoituja ja kulkevat 20 minuutin välein.
Vuosi sitten lomailin täällä Benalmadenassa ja näitä kierrätys astioita ei vielä ollut kadunkulmassa. Paljon edistystä tapahtunut ja itsekin olen täällä ollessani suosinut kierrätystä. Kaupassa käydessäni ostin kestokassin, jota on ekologisempi käyttää kuin muovipusseja. Ei tule turhaa muovi roskaa. Ilokseni huomasin, että roska- astioista on tehty hygienisempiä. Astian alaosassa on metallinen poljin, joka avaa kannen.
Työmatkani on 1.5 kilometriä per suunta. Mennessä pelkkää ylämäkeä ja yhdet pitkät rappuset saa kiivetä. Huh huh sitä hien määrää, kun pääsee perille. Valitsen mielelläni kävelemisen, koska se on ekologisempi vaihtoehto ja samalla kohottaa kuntoa. Juomapullo on aina matkassa mukana ja sen voi täyttää päivittäin uudestaan. Hyvät kengät ovat erittäin tärkeät, koska askeleita tulee päivässä yli 10 000. Samalla voi nauttia maisemista.
Tämä on ollut erittäin kokemus rikas reissu ja tämmöinen once in a lifetime juttu. Vielä on muutama päivä aikaa touhuilla vanhusten kanssa ja sitten onkin paluu Suomeen. Pientä koti-ikävää on havaittavissa, mutta nämä muistot jää elämään silti ikuisesti.
Raseko International 
Jätä kommentti