Virikkeitä vanhuksille aurinkorannikolla vol 3

Kotiinpaluun jälkeisiä tunnelmia ja ajatuksia

Home sweet home. 2 viikkoa meni hurjan nopeasti ja mielestäni se oli riittävä aika toteuttaa ennalta suunnitellut virihetket vanhuksille. Samalla pystyin seuraamaan sivusta paikallisten hoitajien työskentelyä. Suuri ero valitettavasti näkyi hoitotyössä verrattuna Suomeen. Tärkeiden asioiden puuttuminen, organisointi kyky sekä vanhusten ala- arvoinen kohtelu jäi mietityttämään päällimmäisenä. Suomalaisten vanhusten kielitaito ei riittänyt tarpeeksi hyvään kommunikointiin hoitajien kanssa. Asukkaiden lääkkeet olivat kaikkien saatavilla ilman jatkuvaa valvontaa. Vanhukset nostettiin kovakouraisesti pyörätuolista päiväsalin nojatuoleihin istumaan. Listaa voisi vielä jatkaa. Tämän jälkeen osaan arvostaa omaa työtäni hoitajana vielä enemmän.

Onneksi ehdin myös nauttia parista vapaapäivästä reissun aikana. Kävimme paikallisessa kahvilassa syömässä churroja eli uppopaistettuja pitkiä leivonnaisia, jotka kastetaan kuumaan, paksuun suklaa juomaan. Ranta oli muutaman sadan metrin päässä ja pitihän sitä päästä jalkoja lilluttamaan merivedessä. Aaltojen kohina oli ihanan rauhoittavaa. Uima- altaat ehdittiin sulkemaan lokakuun alussa, koska vettä halutaan säästää. Kävin myös leikkauttamassa hiukseni viereisessä kampaamossa. Arjen pientä luksusta. Ensimmäisellä viikolla oli todella kuuma ja elohopea nousi parhaimmillaan 36 asteeseen, toisella viikolla oli useampi pilvinen ja tuulinen päivä. Kaiken kaikkiaan todella onnistunut ja kokemusrikas matka.