Nyt on takana suurlähetystö ja alkanut työssä oppimisjakso. Aika täällä on mennyt todella nopeasti, tuntuu kuin juuri olisimme vasta istuneet ensimmäistä kertaa kokouspöydässä ja jännittyneenä odottaneet mitä tuleman pitää, ja nyt istun air bnb:ssäni ja kirjoitan mitä kaikkea hienoa koimme yhdessä. Olen todella iloinen, että olen saanut kokea jotain näin ainutlaatuista.
Ensimmäinen tilaisuuksista on nyt ohi ja siitä on selvitty loistavasti. On upeaa, kuinka hyvin tiimimme pystyy toimimaan yhdessä. Seuraavaksi vuorossa cocktail tilaisuus, johon tulee tarjolle 3 makeaa ja 5 suolaista sormisyötävää meillä tulee vieraita tilaisuuteen noin 80 henkeä, joten työtä tulee riittämään kaikille. Sen jälkeen vierailemme yhteiskoulussamme Ceproc:ssa ja perjantaina viimeisenä tilaisuutena on suunnittelemamme lounas buffet.
Aamulla heräsimme ja suuntasimme kohti ruokatoria, josta kävisimme hakemassa vielä vähän täydennystä cocktail tilaisuuteen. Tori oli pitkä ja siellä myytiin raaka-aineita ja ruokaa laidasta laitaan se on yksi niistä asioista, joita ei Suomesta paljoa löydy. Ranskassa kadut ovat täynnä kauppoja toisissa myydään suklaata joissain mattoja ja joissain lihaa, juustoa tai hedelmiä. (Amsterdamissa oli silti vielä paljon enemmän juustokauppoja, niitä oli jokaisella nurkalla. Mutta ei siitä sen enempää.)
Ilta koitti ja meillä oli viimeistelyä varten kaikki kunnossa. Nyt piti vain odottaa, että kello olisi niin paljon, jotta tilaisuus alkaisi. Ranskassa alun kellonaika aika tarkoittaa sitä, milloin saa aloittaa saapumaan, joten emme kiirehtineet loppuvalmisteluissa. Tarjoilijoilla oli kova työ juomissa mutta he selvisivät upeasti. Ensin astuimme vieraiden eteen esittelyä varten ja sitten kaikille tarjottimet käteen ja vieraiden joukkoon. Aluksi pelotti hieman puhua englantia mutta ehkä kuitenkin tarjottimen paino oli ainoa ongelmani.
Olin tilaisuuden jälkeen itse ihan yllättynyt kuinka hauskaa se oli. Voisin vaikka, joka väliin olla kehumassa tiimiämme ja mahtavia lähetystön työntekijöitä mutta jätetään se loppuun.
Kouluvierailulla näimme koulun tiloja ja meille tarjoiltiin kolmen ruokalajin menu. Koulun tilat olivat todella siistit ja keittiöt puhtaat kaikki olivat myös ystävällisiä. Oli mahtavaa nähdä, millaisia ammattikouluja toisaalla on. Koulussa oli omat tilat lihan käsittelyyn, jäätelön valmistukseen ja pitsojen tekoon. Meille annettiin myös maistiaisia kurpitsa pitsasta, joka oli jokseenkin erikoinen kokemus.
Lopulta koitti perjantai, tässä kohtaa jännitys oli korkea ja ilmapiiri jopa vähän tiukka. Saimme kaiken ajoissa valmiiksi ja ruokia kehuttiin kovasti. Tarjoilimme erilaisia salaatteja, joiden kanssa oli prässättyä hirveä.
Päivän viimeiset palaverit koittivat. Kun Tomi ja Niina tulivat hyvillä mielin pois suurlähettilään kanssa keskustelun jälkeen. Saimme mahtavaa palautetta ja todistuksen hyvästä työstä. Kaikki tämä oli niin Niinan, Tomin, kaikkien mahtavien suurlähetystön työntekijöiden, suurlähettilään kuin koko meidän tiimin työn ansiota. Kiitos! Sitä surun, jännityksen, ilon tunteita en unohda. Kiitos kaikista yhteisistä aterioista ja siitä kuinka paljon tämä kaikki opetti.
Sitten viimeinen viikonloppu ja Sial messut. Vaikka viikon jälkeen olikin väsymystä ilmassa ja juustojen maistelun ja lihatiskien ohi kulkemisen jälkeen kävelimme messu halliin, joka oli täynnä kaikenlaisia Aasiasta tulleita ruokia ja juomia ei kyllä minua enää väsyttänyt yhtään. Voin sanoa, että ihan mahtavat messut ja valtavat hallit täynnä kaikkea uutta. Saimme myös maistaa paljon erilaisia herkkuja ja juomia. Kierteleminen oli hauskaa, vaikka päivän jälkeen huomasi kyllä tehneensä jotain.
Mutta sitten oli vielä vuorossa samppanja tila kierros. Opimme siellä koko samppanjan valmistus prosessin alusta loppuun ja saimme maistaa monenlaisia samppanjoita. Se oli todella opettavainen kierros ja tästä lähin ainakin tiedän miten samppanjaa tehdään ja sen, että sitä ei valmisteta yhdessä yössä.
Tiistaina aamuun heräsin uudella energialla lähtien jälleen kohti uutta paikkaa uusine haasteineen. Työssä oppiminen alkoi todella hyvin. Olen siis työssä oppimassa Cafe Maassa, jossa työskentelen kahden viikon ajan.
Kirjoittanut: Aamu Alakruuvi
Kuvat ottaneet ryhmämme jäsenet.
Raseko International 
Jätä kommentti