Heippahei,
Olen Suvi, 35-vuotias lähihoitajaopiskelija, joka ampaisee kolme viikon kuluttua päiväkotiin Larnakaan Kyprokselle.
Kaikki lähti liikkeelle siitä, että työkaverini ja samalla opiskelijakaverini ehdotti minulle, että jos lähdettäisiin yhdessä työharjoitteluun ulkomaille. Hän kuitenkin jätti opinnot kesken, mutta keskustelumme jäi minulle muistiin. Ajatus sai isomman pomppauksen siitä, kun vastuuopettajani kertoi reissustaan Larnakalle. Hän kehui paikkaa ja ehdotti, että tämä voisi olla minulle hyvä kohde, kun tiesi, että olin ajatellut ulkomaille lähtöä. Tuli keskustelusta niin hyvä mieli, että aloin vakavissani pohtia, olisiko lähtö mahdollista. En ole koskaan ajatellut lähteväni ulkomaille töihin eikä minulla ollut mitään tiettyä ajatusta, että minne menisin, mutta olen aina ollut kiinnostunut eri maiden tavoista.
Prosessoin lähtöä kevään ja lopulta pyysin päästä mukaan kv-jaksolle. Kesällä katselin tehtäviä ja pohdin lisää, uskaltaako vaiko eikö uskalla. Juttelin lisää vastuuopettajan kanssa ja kaikki tuntui niin helpolta. Mahdollinen työpaikka olisi valmiina mietitty ja asunnonkin voisi saada sitä kautta. Ajattelin, että todella kiireisenä ihmisenä, tämä on ainut vaihtoehtoni ja nyt jos koskaan siihen on tartuttava. Lähetin motivaatiokirjeen päiväkotiin, jonka yhteystiedot sain vastuuopettajaltani. Sitten alkoi jännitys.
Viikkoja kului ja oltiin jo aivan loppukesässä. Lähtö olisi pian, eikä vastausta kuulu. Koitin ottaa yhteyttä muutaman kerran lisää ja lopulta pyysin, että voisiko vastuuopettajani lähettää kontaktilleen viestiä, että olen yrittänyt ottaa yhteyttä. Ei mennyt kauaa, kun he vastasivat ja ilmoittivat, että saan paikan-huhhuh!
Mutta mikä show siitä alkoikaan. Lähtöön oli enää tosi vähän aikaa ja tuli pieni stressi. Halusin selvittää mahdollisimman nopeasti kaikki tarvittavat asiat ja saada selkeyttä sekä varmuutta, miten kaikki menee. Mutkia matkaan tuli, sillä asuntoa ei löytynytkään ja minulta vaadittiin ensin kaikenlaisia ihmeellisiä todistuksia esimerkiksi terveyteen liittyvissä asioissa. Jatkokyselyiden jälkeen osa vaadittavista asioista jäi pois, sillä suomen kansalaisilta ja EU:n jäseniltä ei vaadita niin tiukkoja juttuja. Asuntoasiakin ratkesi lopulta alustavasti niin, että sain koulun yhteyshenkilön kautta kimppa-asunnon alkuun ja kun pääsen paikan päälle, niin etsin siellä oman asunnon läheltä työpaikkaa.
Kirjasin ylös asioita, joita tarvitsee hoitaa tilaamalla ja tulostamalla.
Tämä kaikki vaatii rohkeutta, että lähtee selvittelemään asioita. Minäkin varmistelin opettajilta, että kehtaanko edes ehdottaa ja jutella asioista, jotka olivat minulle epäselviä. Pakko se on, sillä ainut varmuus tulee siitä, kun kysyy oikeilta henkilöiltä, jotka sinua ovat sitten matkakohteessa vastassa. Minun tapauksessani kaikki tämä prosessi siis tapahtui hyvin nopealla aikataululla ja onneksi kaikki meni suht helposti. Nyt lähes kaikki asiat ovat järjestyksessä, toivo ja usko todella hyvästä, opettavaisesta viiden viikon jaksosta alkaa huokumaan minusta. On niin siistiä nähdä, että millainen arki on Larnakassa sijaitsevassa päiväkodissa. Haluan, että saan työvälineitä vietyä omiin töihini sekä saan myös itse vietyä heille meidän toimiviat hyvät jutut.
Odottavin mielin: Suvi
Raseko International 
Jätä kommentti