Kotiin kyprokselta

Ai ettäh mikä reissu ollut Larnakassa. Kiitollisin mielin kaikesta mitä oon saanut kokea reilun viiden viikon aikana. Tavallaan haikein mielin kotiin, sillä elämä täällä on ollut niin yksinkertaista haasteista huolimatta. Jopa näin lyhyessä ajassa ehti luomaan työpaikassani lapsiin sekä työkavereihin yllättävän läheisen suhteen sekä tietenkin myös muihin ihmisiin, joihin sain matkallani tutustua. Oli raskasta sanoa heippa, mutta varmasti muutama ainakin tulee olemaan sellaisia, joiden kanssa jatkossakin pitää yhteyttä. Mikä kokemus ja rikkaus oli tutustua kansainväliseen toimintaan, paikalliseen toimintaa, parantaa englannin kieltä sekä kasvaa ja oppia itsestä lisää. Suosittelen jokaiselle ottamaan aikaa ihan yksin myös reilusti ja miettimään, että mikä omassa elämässä on hyvin ja mikä kaipaa muutosta. Pitkä etäisyys tekee ihmeitä ja voi avartaa mieltä suuresti.

Tälläiseen reissuun lähteminen vaatii niin paljon rohkeutta, mutta niinhän sitä aina sanotaan, älä anna pelolla valtaa. Uskalla ottaa riskejä, se aina opettaa ja kasvattaa ja vahvistaa. Saamme olla kovin kiitollisia, että meillä on suomessa asiat oikeasti tosi hyvin, sen taas tajuaa kun ulkomailla aikaa viettää varsinkin näin suht pitkän ajan. Vesi, puhdas ilma, työolot/ palkka ovat valtavia asioita, jotka ainakin kyproksella oli ihan eri luokkaa kuin suomessa. Kulttuurierot ovat suuret. Myös siis tämä on ollut opettavainen asia ja ymmärtää paremmin, että miten jollain toisella arkielämä vaatii todella paljon enemmän ponnistuksia, vain oman maan sääntöjen ym- takia.

Sydän täynnä kiitollisuutta ja matka meni paremmin kuin ikinä osasin kuvitella.

Nyt Suomeen iloisena, vaikka vastassa olisikin vesisadetta ja kylmyyttä.

Terkuin: Suvi