Kun suurlähetystöviikko oli ohi oli aika aloittaa työssäoppiminen. Tarjoilijat saivat työssäoppimispaikkansa erilaisita tehtävistä viiden tähden hotellista Athenee Plazasta. Minä sen sijaan suoritin jaksoni Cafe Maassa, jonka nimestä voi ehkä päätellä sen olevan jotenkin Suomee liittyvä. Kahvila sijaitsi Suomi instituutin yhteydessä (Institute Finlandais).
Kahvilan seiniä koristivat Suomalaisen taiteilijan maalaukset ja kahvilan yhteudessä oli elokuvatetteri, jossa näytettiin Suomalaistyylisiä elokuvia (elokuvat kertoivat Suomesta tai niin muistelisin heidän minulle sanoneen). Tämän lisäksi kahvilan yhteydessä oli myymälä, josta sai ostettua Suomalaista astiastoa kahvilassa oli myös esillä astiastoa ja vesikannut olivat Suomesssa suunnitellut ja tehdyt.
Kahvilan omistajan vaihduttua kahvila on saanut enemmän taiteellista puolta. Aiemmin kahvilatoiminta oli selkeästi painotetumpaa.
Kahvilassa taiteen lisäksi oli tarjolla tietenkin Suomalaisia herkkuja ruisleipää löytyi usella eri täytteillä savulohesta perunaan. Lounasaikaan kahvilasta sai salaattiannoksia ja tietenki tarjolla oli mustikkapannukakkua, karjalanpiirakoita, pullia ja kahvia niin erikoiskahveja kuin tavallista kahvia.
Vaikka kahvilassa tulivat esille Suomalaiset tuotteet ja kulttuuri olivat asiakkaat ja henkilökunta suureksi osaksi ranskalaisia. Ranskalaiset suhtautuvat osa edellyttäen vanhemmat ihmiset kriittisesti englannin puhumiseen. Mutta kahvilassa, jossa henkilökunta ja asiakkaa ovat useaammista kulttuureista kuten Suomensta ja Ranskasta ja suuri osa myös opiskelioita on todella hienoa nähdä, miten paljon rennompaa kielten puhuminen/käyttäminen on. opiskelioille kahvilassa oli myös omat pöydä, joille oli mahdollista tulla opiskeleman samalla kuin nautti vaikkapa kahvia.
Minulla oli kaikinpuolin mahtava viikko. Pääsin tekemään kaikenlaisia kahvila tuotteita ja sen lisäksi pitämään huolta kahvilan tuotteiden saatavuudesta ja kahvilan siisteudestä. Vein myös annoksia pöytiin, joten pääsin myös olemaan osana asiakas kohtaamisia. Voin tässä kohtaa siis sanoa, että uudenckulttuurin keskelle ei kannata pelätä lähteä vaikkei osaisi esimerkiksi kieltä. Minä itse voin myöntää osaavani tasan kolme sanaa ranskaa ja lyhyellä työssäoppimisjaksolla pärjäsin silläkin oikei hyvin. Kuitenkin kielen osaaminen helpottaa paljon ja antaa mahdollisuuden myös asiakaspalvelu tehtävissä toimimiseen.
Kuvateksti: Viimeisinä viikkoina oli aikaa myös käydä kiertelemässä, kuvaamassa ja ostelemassa tuliaisia. Ylhäällä kuvassa näkyy Eiffel torni.
Suosittelen tätä kahvilaa lämpimästi niin turistiksi meneville vierailtavaksi kuin kaikille Rasekon ravintola- ja matkailupuolen opiskelijoille harjoittelupaikaksi. Henkilökunta oli lämmin ja vastaanottava. Sen lisäksi tällaiseen paikkaan on myös helppo sopeutua, koska kahvila ei ollut kovin suuri ja osa henkilökunnasta osa oli myös Suomea puhuvia ja englannilla pärjäsi todella hyvin, koska kaikki sitä osasivat ainakin jotenkin.
Kirjoittanut: Aamu Alakruuvi
Raseko International 
Jätä kommentti