Asuntolaelämäää
Kun lähdimme Maltalle opiskelemaan ja tutustumaan maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä, odotimme asuntolaelämältä kansainvälistä yhteisöllisyyttä ja ehkä muutamia keittiöbileitä. Ensimmäiset päivät kuitenkin paljastivat yllätyksen: hiljaisuuden. Edes keittiöissä ei näkynyt ketään, ja emme juurikaan päässeet keskusteluun nuorten kanssa. Aloimme pohtia, oliko opiskelijaelämä muuttunut digitaaliseksi vai pelottiko ”mummojen” läsnäolo nuoria. Maltalla asuntolaelämä oli hiljaisempaa, mutta kaupunki kuhisi elämää ja ihmisiä vilisi joka kulmalla täyteen rakennetussa maassa.
Roskajärjestelmä Maltalla
Maltan roskajärjestelmä oli kuin viikon teemakalenteri. Maanantaina kadulle jätettiin biojäte, tiistaina sekajäte – ja joka päivä omat ”roskatähtensä” paraatipaikalla oven vieressä. Aluksi etsimme kauhuissamme rottia tai lokkeja, mutta näytti siltä, että Maltan eläimistö kunnioitti teemaviikkoa enemmän kuin me itse. Silti oli vaikea uskoa, että biojätteet todella odottelivat kadulla rauhassa.
Pusseista päätelleen, sekajätepäivä
Suojatiet, missä piileskelette?
Birkirkara opetti meille, että jalankulkija pärjää ilman suojateitä. Tien ylitys oli kuin osallistuminen hurjaan seikkailupeliin. Bussipysäkille pääseminen ”vääränpuoleisessa” liikenteessä vaati täydellisen keskittymisen ja nopeat refleksit, mutta onneksi bussit palkitsivat rohkeuden. Niitä kulki usein, ja Maltan asukkaiden ilmainen bussikortti tuntui olevan melkein kansallinen ylpeydenaihe. Mekin saimme sellaisen, olihan meillä osoite Maltalla.
Raseko International 
Jätä kommentti