Kohteeksemme valikoitui Itävalta ja Steyrin kaupunki, joka sijaitsee Ylä-Itävallassa. En ennen ole Keski-Euroopassa ollut. Tähän mennessä olen tutustunut jo paljon Itävaltalaiseen taontakulttuuriin ja taonnan opetukseen. Heti Steyriin saavuttuani aloin ihastelemaan miten taotut kaiteet, portit ja muut rakennuselementit näkyvät katukuvassa. Maanantaina meille esiteltiin paikallisen oppilaitoksen, HTL Steyrin tiloja. Pääsimme seuraamaan kaivertaja-, ja kultaseppäopiskelijoita työn touhussa. Kuten myös koneistajien ja sorvaajien tiloja ja työntekoa. Myös metallivalutilat saimme nähdä. Eniten minua kiinosti taontapuoli, jossa kuluikin eniten aikaa ja juttelin taonnan opiskelijoiden kanssa. Taonnan käytätännön luokkia oli kaksi kappaletta. Yövymme myös lähes koko matkamme ajan HTL Steyrin asuntolassa.
Seuraavana päivänä vierailimme koulun opettajien ja muutaman opiskelijan johdolla haarniskaseppien pajalla Mollnissa. Sen yhteydessä oli myös kaksi museota, pieni, 1350-luvulla perustettu kengityssepän paja, jossa oli useita satoja vuosia vanhoja työkaluja. Toinen museo oli kokoelma vanhoja ja uusia haarniskoja, aseita ja lukkoja ym. eri vuosilta. Haarniskaseppien pajalla oltiin myös työn touhussa, mutta myös kysymyksiimme ehdittiin vastata. Tällä hetkellä heillä oli miekkatilaus, joka oli menossa Vatikaaniin. Samana päivänä kävimme myös paikallisen veitsisepän, Martin Hubertin pajalla. Martin Hubert esitteli meille töitään, työtilojaan ja pajaansa. Hän on valmistunut HTL Steyristä ja toimii kansainvälisesti.
Keskiviikkona vierailimme Steyrin kaupunginmuseossa. Museo kertoi kaupungin historiasta. Minua kuitenkin kiinnosti museoon tehty osio sepän pajasta ja sepän työkaluista. Museoissa näin työkaluja, joita en ollut ennen nähnyt, kuten naulojen valmistukseen käytettäviä vanhoja työkalusarjoja, vesivoimalla toimivan tahkon ja vesivasaratkin olivat erilaisia mitä olin Puolassa ja Suomessa nähnyt.
Lisäksi kävimme Itävallan kolmanneksi isoimmassa kaupungissa Linzissä, siellä taontaa hieman vähemmän, mutta olimme vain päivävisiitillä. Linzissä vierailimme Linzin linnan museossa. Steyrin kaduilla taontaa näkyi postiluukuista ja ovenkahvoista portteihin, kaltereihin ja aitoihin. Jokaisella kävelyreissulla on löytänyt jotain uutta ihasteltavaa ja tutkittavaa. Tähän mennessä matka on mennyt nopeasti, ja olen nähnyt monia asioita, joita haluan kokeilla valmistaa itse. Myös kehitysideoita omalle pajalle on tultu haalittua. Valokuvia on tullut otettua jo useita satoja. Myös maisemia ja arkkitehtuuria on ollut ilo katsella. Odotan innolla alkavaa viikkoa ja maanantaita, jolloin työskentelemme yhdessä oppilaitoksen opiskelijoiden kanssa.
Kaikki tämän artikkelin kuvat ovat itse otettuja.
Raseko International 
Jätä kommentti