Puolitoista vuotta sitten minulle ja kaverilleni tuli idea lähteä ulkomaille työharjoitteluun. Aluksi meillä ei ollut mitään hajua minne, milloin tai miten, pelkkä ajatus. Kaverini ehdotti Thaimaata, ja ensimmäinen reaktioni oli lähinnä paniikki: ”Sehän on aika kaukana…” . Lopulta hän sai minut kuitenkin ylipuhuttua ja päätimme, että nyt mennään.
Olen kolmannen vuoden kokkiopiskelija ja lähdin Thaimaahan Phukettiin kahdeksi kuukaudeksi työharjoitteluun yhdessä kaverini kanssa, joka opiskelee sote-alaa. Ennen lähtöä haastavin vaihe oli ehdottomasti työpaikan löytäminen. Vaikka Thaimaa on täynnä ravintoloita, etsin harjoittelupaikkaa kokkina noin kuusi kuukautta. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, ettei tämä ole edes mahdollista.
Sain matkailualan opettajalta kontaktin yhteen hotelliin Karon beachillä, johon luulin pääseväni kokin harjoitteluun. Myöhemmin selvisi, että he odottivat minua tarjoilijaksi, mikä ei siinä vaiheessa tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Ilmoitin hotellille etsiväni kokin harjoittelupaikkaa ja jatkoin etsintöjä, vaikka motivaatio alkoi olla jo aika vähissä.
Lopulta keskustelin opettajani ja kv-koordinaattorin kanssa siitä, voisinko tehdä harjoittelun tarjoilijana, ja sain siihen vihreää valoa. Laitoin hotellille uuden viestin ja kysyin, olisiko paikka vielä avoinna ja vastaus oli onneksi positiivinen. Työpaikka oli vihdoin varmistettu.
Seuraavaksi edessä olivat asunnon etsiminen, lentojen varaaminen ja viisumin hakeminen. Viisumihakemus aiheutti eniten stressiä, koska siihen vaadittiin tarkat päivämäärät ja majoitustiedot, ja olimme hoitaneet näitä asioita aika viime tipassa. Lisäksi kuulimme, että viisumien käsittely voi kestää viikkoja, varsinkin high seasonin aikaan. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja saimme viisumit yllättävän nopeasti.
Siitä se sitten oikeasti lähti.
Lähtöpäivä koitti 30.10. Olin pakannut laukun vasta edellisenä päivänä, eikä fiilis ollut ollenkaan sellainen, että olisimme oikeasti lähdössä Thaimaahan. Koko projekti oli meinannut kaatua niin monta kertaa, että luovuttaminen tuntui jo tutulta vaihtoehdolta. Siksi ehkä vasta lentokentällä alkoi pikkuhiljaa tajuta, että nyt tämä oikeasti tapahtuu.
Kaverini äiti ajoi meidät Helsinki-Vantaan lentokentälle. Lensimme Helsingistä Dohaan Finnairilla ja sieltä Phuketiin Qatar Airwaysilla. Lentomatka kesti yhteensä reilut 13 tuntia, joten perille päästessä olo oli aika väsynyt ja epätodellinen.
Saavuimme Phuketiin klo 12.55. Vaikka olimme vihdoin perillä, ei vieläkään tuntunut siltä, että olisimme oikeasti Thaimaassa. Viisumikontrolli ja laukkujen hakeminen sujuivat yllättävän nopeasti, ja pian olimme jo lentokentän ulkopuolella.
Väsymyksen vuoksi nappasimme ensimmäisen taksin, joka sattui olemaan ulkona odottamassa ja siinä tehtiin ensimmäinen kunnon turistivirhe. Taksimatka maksoi meille 3600 bahtia, eli noin 100 euroa. Myöhemmin selvisi, että sama matka olisi maksanut noin 600 bahtia eli päälle 16 eruoa. No juuu, seuraavaks vähän tarkemmin sit.
Majoitukselle päästyämme olimme kuitenkin todella tyytyväisiä. Paikka oli siisti ja viihtyisä, mutta yhdellä pienellä (tai oikeastaan aika isolla) miinuksella: majoitus sijaitsee aivan järkyttävän jyrkän mäen päällä. Se on sellainen mäki, jota en kävele ihan huvikseen, eikä moni skootteritaksi tai edes autotaksi suostu ajamaan ylös.
Meillä oli ensimmäiset kolme päivää vapaata ennen harjoittelun alkua, joten saimme rauhassa asettua aloilleen, toipua matkasta ja tutustua vähän ympäristöön ennen arjen alkamista.
Ei siinä vielä osannu odottaa mitään sen suurempaa, mutta fiilis oli selvä: tästä tulee mielenkiintoiset pari kuukautta.
– kaikki kuvat otettu itse –
Raseko International 
Jätä kommentti