Ensimmäinen harjoittelupäivä klinikalla oli 3.11.2025 ja työpäiväni alkoi kello 9. Edellisenä yönä en saanut juuri nukuttua kovan jännityksen takia. Mielessä pyöri monta asiaa: miten työnteko onnistuu englanniksi, osaavatko muut hoitajat englantia, ovatko työtavat samanlaisia kuin Suomessa ja ovatko kaikki työpaikalla ystävällisiä.
Päätimme Veetin kanssa kävellä töihin, sillä matkaa oli vain noin kaksi kilometriä. Ensimmäisen päivän jälkeen oli kuitenkin selvää, että kuljemme jatkossa skootteritakseilla, sillä ilmasto oli niin lämmin — eikä 90 sentin hintainen kyyti kuulostanut yhtään huonolta vaihtoehdolta.
Saavuttuani työpaikalle menin odotusaulan sohvalle istumaan ja odottamaan, että joku tulisi ottamaan minut vastaan. Pian yksi hoitajista tuli kysymään, millä asialla olen klinikalla, ja kerroin tulevani työharjoitteluun. Hoitaja kertoi minulle, mihin vien laukkuni ja missä saan vaihtaa työvaatteet. Työvaatteet päälle saatuani menin takaisin muiden hoitajien luokse, ja siellä mukava nuori hoitaja alkoi opettamaan minulle, miten tietojen kirjaaminen tapahtuu.
Työpaikka oli siisti, mutta huomasin nopeasti, että hygieniakäytännöt olivat aika erilaisia kuin Suomessa. Samoja suojahanskoja käytettiin todella pitkään, ja hanskat kädessä saatettiin käyttää puhelinta ennen kuin laitettiin neula suoneen. Käsidesiä oli saatavilla, mutta sitä ei juuri käytetty, vaan kädet pestiin mieluummin. Kaikilla hoitajilla klinikalla piti olla maski, mutta sekin vaihdettiin vain kerran työpäivän aikana.
Työpäiväni kesti joka päivä 8 tuntia, eli olin töissä kello 9–17. Työpäivät tuntuivat todella pitkiltä, sillä sesonki ei ollut vielä alkanut ja potilaita ei ollut paljoa. Usein kello 13–17 välillä ei tullut yhtään potilasta, joten me hoitajat vain istuimme ja katsoimme sarjaa odotellessamme.
Ensimmäinen työpäivä oli hieman hämmentävä ja olin vähän hukassa, mutta muut hoitajat ohjasivat ja auttoivat paljon. Päivä kului pääosin seuraillessa klinikan toimintaa ja harjoitellessa kirjaamisohjelman käyttöä.
Harjoittelun edetessä sain koko ajan lisää itsevarmuutta tekemiseeni ja sen myötä myös enemmän vastuuta. Pääsin itsenäisesti haastattelemaan potilaita ja kirjaamaan heidän tietonsa, ottamaan vitaaleja, tekemään haavahoitoa sekä kertomaan potilaille, miten lääkkeitä kuuluu ottaa ja mihin ne on tarkoitettu. Haavanhoidossa minulla oli kuitenkin haasteita, sillä klinikalla oli vain lateksia sisältäviä kumihanskoja, ja olen lateksille hyvin allerginen. Sain pari kertaa allergisen reaktion, mutta onneksi klinikalta sain lääkkeet kutinaan ja ihottumaan.
Pääsin myös mukaan hotellikäynneille, joista pidin erityisen paljon. Käynneillä me hoitajat tarkastimme potilaiden kunnon ja huolehdimme, että heidän lääkkeensä olivat mukana ja oikein annosteltuina. Usein mittasimme myös vitaaleja ja keskustelimme potilaiden kanssa heidän voinnistaan. Samalla sain nähdä Phukettia ja erilaisia hotelleja, mikä teki työpäivästä hieman monipuolisemman.
Vaikka alku jännitti paljon, harjoittelu alkoi nopeasti tuntua omalta jutulta ja opin joka päivä jotain uutta!
-Kaikki kuvat otettu itse-
Raseko International 
Jätä kommentti