Kypros Luku 3

Nyt kerron harjoittelustani.

Olin tarjoilijana Golden Bay Beach -hotellin henkilökunnassa. Hotelli sijaitsi noin 10 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Matka keskustasta töihin kesti noin 20–25 minuuttia, mikä oli nopeampaa kuin olin odottanut. Tunsin heti, että he ottivat minut kuin osaksi perhettään. Suurin osa puhui hyvin englantia, joten kommunikoiminen oli helppoa.

Mitä tarjoilijat tekevät viiden tähden hotellissa Kyproksella?

Käyn teidät läpi tavallisen työpäiväni: joka päivä alkaa lyhyellä aamiaisella ennen työvuoron alkua.

Useimmiten työvuoroni alkoi klo 8:00 ja päättyi klo 14:00. Samalla oli 1,5 tunnin lounastauko ja yksi pieni kahvitauko, joka kesti 15 minuuttia. Lyhyen aamiaisen jälkeen menin yhden kerroksen ylös, koska työntekijöiden alue oli käytännössä hotellin kellarikerroksessa (-1). Pääravintola, vastaanotto, baari ja aula sijaitsivat kerroksessa 0.

Kun saavuin ravintolaan, menin katsomaan työvuorolistasta, missä alueella työskentelen tänään. Jos asiakkaita oli paljon, tarjoilijat jaettiin eri alueille. Pääalueita oli kaksi: ravintolan sisätila ja ulkoterassi. Ne jaettiin myös oikeaan ja vasempaan puoleen. Jos kuitenkin työkaveri toisella puolella tarvitsi apua, autimme häntä aina.

Työ ravintolassa ennen taukoa kesti 2,5 tuntia. Työhön kuului asiakaspalvelu, eli tilausten vastaanotto kahville ja teelle sekä niiden tarjoilu, pöytien siivous lautasista ja laseista. Tauon jälkeen oli kahvitauko.

Kahvitauon jälkeen oli useita tehtäviä: joko menin noutamaan astioita huoneista, joita siivoojat toivat kerroksittain erillisille asemille. Joskus astioita, laseja ja viinipulloja oli vähän, joskus paljon. Toinen vaihtoehto oli pyyhkiä pöytiä pääravintolassa. Tämä kesti noin tunnin.

Sitten oli lounastauko. Lounaan jälkeen menin yleensä kattamaan pöytiä tai pyyhkimään puhtaita laseja astianpesukoneesta vesitahrojen varalta. Tämä on siis vain tavallinen työpäivä. Usein minulla oli myös muita mielenkiintoisia tehtäviä, jotka vaihtelivat kauden ja asiakkaiden määrän mukaan.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu oli todella miellyttävä kokemus. Vaikeuksia ja haasteita toki oli, mutta hyvät puolet voittivat selvästi.

Tästä harjoittelusta opin paremmin, mitä tiimityö tarkoittaa ja miten palvella asiakkaita entistä paremmin. Sain arvokasta kokemusta ja tulin vastuullisemmaksi sekä itsenäisemmäksi.

Näin myös työn varjopuolen. Toisaalta Kyproksella on lämmin ja mukava sää, mutta toisaalta ihmiset tekevät kovasti töitä tämän sään hyväksi palkalla, joka suomalaisesta näkökulmasta saattaa tuntua naurettavalta. Näin erilaista epäoikeudenmukaisuutta, puutteita ja monia asioita, joita henkilökunnan olosuhteita voisi parantaa, mutta joita johto ei ratkaissut – ja tämäkin jätti jäljen minuun.

Mutta ei mennä nyt negatiiviseen. Viimeinen päivänäni Kyproksella oli erittäin täynnä ohjelmaa: aamulla kävelin ystävien kanssa, ja illalla osallistuin iltajuhlaan koko suuren työtiimimme kanssa, joka oli todella hauska ja miellyttävä. Söimme, joimme ja pidimme hauskaa yhdessä, ja pystyin hyvästelemään monia. Näin heidät mahdollisesti viimeistä kertaa elämässäni…

(Kuva 1: “Terassi päivällä, näkymä merelle ja palmuihin.”

Kuva 2: “Lentokoneesta kuvattu Kyproksen saari, turkoosi meri, aurinkoinen rannikko ja sinisiä laguuneja muistuttavat lahtet.”)