Ensimmäisen viikonlopun aikana tutustuin asuntoni lähialueisiin ja kävin myös tsekkaamassa työmatkani. Työmatka on helppo, vaikka täytyykin kahden eri linjan metrolla kulkea. Ensin kävelen asuntoni lähellä olevalle metroasemalle Santa Apolonia (n.3min matka), joka on sinisen linjan metro. Sen jälkeen vaihdan Marques de Pompalin asemalla keltaiseen linjaan, jolla menen pääteasemalle Ratolle, joka onkin jo seuraava asema. Ratolta kävelee n.5min työpaikalleni AktoStudiolle.
Päivittäinen työaikani on klo.9.30-18.30. Ihanaa, että aamuisin saa nukkua pidempään, kun Suomessa olen tottunut heräämään kuudelta aamulla ja kotona koulusta olen usein klo.17.30 aikoihin. Päivä on toki töistä päästyäni jo niin pitkällä, että aurinko ei enää paista, mutta ei sen niin väliä 🙂 Sää täällä on joka tapauksessa parempi, kuin Suomessa tällä hetkellä.. 😀 Meillä on töissä tunnin ruokatauko klo.13-14 ja välipalaakin saa mennä syömään silloin, kun on nälkä.
Ensimmäinen aamu sujui ihan rauhallisin mielin, mutta metromatkalla meinasi hieman alkaa jännittämään. Sain jännityksen kuitenkin työmatkan aikana laantumaan, koitin vain miettiä, että kaikki menee varmasti hyvin.
Työpaikalle päästyäni jouduin vielä hetken odottelemaan ulkona, kunnes pomo sitten jo pian saapuikin paikalle. Kaikki työntekijät olivat todella mukavia ja ystävällisiä. Heti alkuun tuli todella tervetullut olo. Työpaikan ensimmäinen ja kuulemma tärkein sääntö oli, että ensin juodaan kahvit, ennen kuin aletaan hommiin! 😀
Aamukahvilla tutustuin työntekijöihin ja he hieman kyselivät minulta Suomesta. Heillä ei ole aiemmin ollut harjoittelijoita Suomesta, mutta muualta Euroopasta kylläkin (esim. Virosta ja Tanskasta).
Hommat alkoivat siinä sitten kahvittelun jälkeen. Pomo näytti minulle kuvat, millaiset tilaustyöt he ovat tekemässä johonkin uuteen kauppaan.
Päivä meni nopeasti työn touhussa. Sain hommaksi liimata kontaktiliimalla melamiininauhaa hyllyjen reunoihin. Lopuksi siistin reunat taltan avulla.
Ruokailun jälkeen liimasin aina kaksi isoa levyä toisiinsa ja niitä kasattiin päällekkäin useampi kappale ja laitettiin puristukseen. Se ei ihan mennyt niin kuin he olivat sen aluksi ajatelleet, koska sitten, kun olin kasan saanut tehtyä, he huomasivat, että puristimet eivät mahdukkaan pöytien väliin. Pinon päälle sitten kasattiin painoksi lisää levyjä ja siihen sai laitettua muutaman puristimen.
Loppupäivä menikin siinä, että putsasin ( märällä sukalla 😀 ) liimaa, jota pursusi tietenkin koko ajan lisää ja lisää. Pomo lähti hieman aiemmin ja sanoi muille työntekijöille, että voin lähteä sitten, kun olen homman saanut loppuun. Jäi vähän sellainen käsitys, että pomo ajatteli liimantulon loppuvan melko nopeasti ja uskon, että hän ajatteli, että pääsen sitten lähtemään kotiin hieman aiemmin. Naureskelin jossain kohtaa, että mähän oon täälä koko yön näitä liimoja putsaamassa. Mutta pääsin sitten lähtemään silloin, kun työaika oikeasti loppuukin, eli klo.18.30.
Raseko International 
Vastaa