Hei olen Jere ja lähdimme luokkalaiseni Eemelin kanssa Saksan Nürnbergiin viideksi viikoksi opiskelemaan ammattikouluun. Kiinnostukseni heräsi ensimmäistä kertaa lähteä ulkomaille opiskelemaan ollessani yläasteella, kun siskoni lähti Thaimaaseen opiskelemaan. Lensimme Müncheniin, josta lähdimme junan kanssa Nürnbergiin.
Kuva on Fürthin keskustasta, jossa meidän huoneistomme sijaitsi. Fürth on pieni kaupunki Nürnbergin vieressä.Ensimmäisen viikon saimme pitää vapaata, jonka hyödynsimme kiertelemällä Nürnbergin keskusta aluetta. Kävimme katsomassa kuuluisimmat Nürnbergin nähtävyydet.Kävimme myös katsomassa Zeppeliinikenttää ja Kongressihallia jotka sijaitsivat Nürnbergin reunamilla. Kongressihalli oli pettymys, kun näyttely ei ollut auki.Olimme ottaneet huoneiston tarkoituksella Fürthin keskustasta, koska olimme katsoneet, että aamuisin koululle kävelisi noin viidessä minuutissa, mutta ensimmäisenä päivänä selkeni, että kurssimme järjestetään Nürnbergin Rothenburgerissa, johon kesti aamuisin matkustaa puoli tuntia. Koulupäivät kestivät 9,5h jonka aikana meillä oli yhteensä vain kolme taukoa. Koulussa ei saanut ilmaiseksi ruokaa, jonka takia kävimme lähikauppa Normassa ostamassa banaanimaitoa ja paistopisteen tuotteita.
Kommunikointi koulussa oli välillä haastavaa, koska opettajat eivät osanneet englantia, jonka takia ihan yksinkertaisten asioiden kysyminen muodostui haastavaksi. Oppilaat kyllä puhuivat todella hyvää englantia. Oppilaita luokassa oli noin kymmenen joka Suomeen verrattuna on todella pieni määrä.
Koulussa oli kova kuri johtojen taittelun suhteen, joka oli hieman outoa ensialkuun, koska Suomessa on totuttu lätkäisemään kansi vain päälle, kun johtimet on pistetty liittimiin. Opettaja oli myös tiukka mittojen suhteen, jonka vuoksi ensimmäiseen työhön kului oletettua kauemmin.Ensimmäisen kouluviikon jälkeen yhteyshenkilömme, herra Addala pyysi meidät aamupalalle Fürthin keskustassa sijaitsevaan Alex aamiaisbuffettiin, jossa juttelimme kuinka ensimmäiset pari viikkoa oli mennyt Saksassa ja sovimme, että menisimme joku viikonloppu Bambergiin eli Addalan kotikaupunkiin. Kävimme lähes joka päivä jossakin ulkona syömässä, mutta joinakin päivinä koitimme säästää rahaa ja teimme bratwurstia ja nuudeleita kotona. Sovittuna päivänä Addalalle tuli kiireitä, joten hän ei päässyt paikalle Bambergiin, mutta lähdimme Eemelin kanssa kahdestaan katsomaan paikkoja.Kävimme kävelemässä paikallisessa luonnonpuistossa.Ajattelin, että Saksassa olisi paljon vapun viettoa, kun sana tulee alkujaan saksankielestä, mutta todellisuudessa aamulla oli vain pieni mielenosoitus ja Nürnbergin keskustassa oli festarit, mutta nekin loppui ennen 20.00.Kolmannen viikon perjantaina hyppäsimme vain random junan kyytiin ja katsoimme mihin päädymme emmekä suunnitteleet enempää. Jäimme Ingolstadtiin ja menimme katsomaan keskustaa ja paikallista juomahyllyä. Vietimme koko päivän Ingolstadtia kierrellen, kunnes alkoi sataa kaatamalla. Emme olleet varautuneet sateeseen mitenkään, joka teki 45 minuutin kävelymatkasta loputtoman tuntuisen. Vilustuimme ja olimme seuraavat pari päivää kuumeessa.Matka Bambergiin Addalan kanssa koitti. Hän esitteli ja kertoi Bambergin historiasta, ja näytti kaupungin parhaimmat olut-paikat.Toisiksi viimeisenä päivänä menimme Müncheniin ja kävimme BMW museossa. Valvoimme yli 24h ja kulutimme aikaa lentokentällä ympäri kävelyyn, koska olimme sen verran pihejä ettemme viitsineet varata hotellia viimeiseksi yöksi. Heti koneeseen istahdettua nukahdin ja nukuin koko lennon yli. Lento lähti 8.35 Münchenin lentokentältä ja olimme Helsinki-Vantaan lentokentällä 12.05 ja heti kotiin saavuttua menin nukkumaan ja nukuin seuraavat 18h.
Reissu oli kaikin puolin opettavainen. Oppisin varaamaan huoneiston Bookingin kautta, opin arvostamaan Suomea paljon enemmän ja opin katsomaan Google Mapsin juna aikatauluja ja reittejä. Reissun avulla sain ratkaistua kaksi isointa myyttiä liittyen Saksaan ja saksalaiseen kouluun. Ensimmäisen myytin mukaan Saksassa joutuu vankilaan tai saa sakkoa jos puhuu holokaustista, mutta todellisuudessa Saksassa ei saa sakkoa eikä joudu vankilaan, jos puhuu holokaustista, mutta jos kieltää holokaustin tapahtuneen niin voi saada jotain sanktiota. Toinen myytti on se ettei kouluissa opiskella mitä Saksassa tapahtui toisen maailmansodan aikana ja todellisuudessa se on kouluissa yksi suurimmista puheenaiheista ettei vain se toistuisi tulevaisuudessa.
Raseko International 
Jätä kommentti