Aikaa on kulunut reissusta puolitoista kuukautta (tiedän viimeinen blogi postaus tulee vähän myöhässä) ja olen palannut takaisin Suomessa töihin ja opiskeluiden pariin. Koti matka sujui turvallisesti, mutta oli haikeaa palata takaisin Suomeen. Espanja kun tuntui jo kodille. Olen aina ajatellut etten voisi koskaan työskennellä ulkomailla, mutta espanja muutti mielipiteeni täysin. Nyt nimenomaan haluan palata takaisin Espanjaan juuri tähän kouluun ohjaajaksi, ja kuka tietää, ehkä joskus mahdollisesti opiskelen itselleni opettajan tutkinnon. Tällä hetkellä olisi tavoitteena valmistua opinnoista ja oikeasti yrittää palata CIT:hin työskentelemään sillä vaikka suomessa on hyvä koulutus, tykkäsin silti kuitenkin tämän koulun opetuksesta enemmän.
Viimeiset pari viikkoa espanjassa meni hirveän nopeasti, kuten aikaisemmassa blogipostauksessa mainitsin, ystäväpariskunta tuli Fuengirolaan viikoksi ja ehdimme tehdä vaikka mitä viikon aikana, kävimme eläinpuisto Selwo Marinassa, kävimme yhdessä syömässä, Marbellassa kauppakeskuksessa ja pääsin ihka ensimmäistä kertaa käymään Sephorassa!! ( oli kyllä loppupeleissä aika iso floppi kalliiden hintojen vuoksi) mutta oli hieno kokemus! lisäksi teimme useana iltana ranta kävelyjä ja pääsin näyttämään heille koulukampuksen missä olin töissä, he rakastuivat paikkaan sen verran mitä pystyivät nähdä. Viimeisenä illan vietin rannalla istuen ihaillen auringon laskua ja meren kohinaa, ikävä takaisin rannalle vaan hengittämään on iso.
Parin päivän palautumisen jälkeen oli aika palata takaisin töihin omaan kouluun ja omaan ihanaan rutiiniin, se oli hassua huomata kun pääsi kotiin miten helpottunut oli siitä että on kotona, miten hanasta tulee juomakelpoista vettä, miten suihkussa vedenpaine on normaali, miten äänieristys on parempi (Espanjan äänieristykset olivat paperia), miten oli turvallisempi olo liikkua pimeällä vaikka kotiin, julkiseen liikenteeseen pystyi luottamaan että on aikataulussa ja miten pääsi myös puhumaan taas omaa äidinkieltään, eli Suomea.
Matka avasi monella tapaa silmiä siitä miten onnekas on tasa vertaisesta ja ilmaisesta koulutuksesta suomessa ja miten kaikille pyritään antamaan samat lähtökohdat opetuksessa, näin ei ollut Espanjassa. Koulussa missä olin piti tukiopetuksesta vanhempien maksaa eikä ollut henkilökohtaisia opetussuunnitelmia niin kuin meillä täällä Suomessa, olen siis erittäin onnellinen siitä että meillä Suomessa pyritään opetuksessa vähentämään eriarvoisuutta antamalla kaikille samat lähtökohdat opiskelussa, tulit minkälaisista oloista vaan. Ilmainen kouluruoka ei myöskään ole itsestäänselvyys maailmalla, koulussa missä itse olin oli ilmainen ruokailu sillä koulu oli yksityiskoulu.
Töihin kun pääsin takaisin palaamaan oli ihana nähdä oppilaita ja huomata miten ikävä oli molemminpuolista, pääsin kertomaan luokille millaista Espanjassa oli ja miten se erosi Suomesta, oppilailla oli hirveästi kysymyksiä kaikkeen matkaan liittyen. Työskentelen koko koulun kaikkien luokkien kanssa ja lupauksena oli yhden kolmosluokkalaisen idean innoittamana tuoda jokaiselle luokalle simpukka ja kivi (tosin niitä jäi kyllä itsellekin ihan hirveästi muistoksi). Huomasin töihin palattuani miten itse olin kasvanut reissulla ja miten työminäni oli saanut hurjasti uutta kokemusta jota pystyin työssäni hyödyntämään. Itseasiassa vasta töihin paluun jälkeen kaikki se erilaisuus Suomen ja Espanjan koulussa hahmottui.
oli uskomattoman ihanaa päästä näkemään ystäviä ja kertomaan kaikki kuulumiset. Ikävä iski vasta onneksi sitten kun näki ystävät pitkän ajan jälkeen, toki oltiinhan me juteltu videopuheluja ja viestitelty melkein päivittäin, mutta kaikki konkretisoitui vasta kun näki ystävät.
Kokemuksena nämä kaksi kuukautta olivat korvaamattomia, olen ikionnellinen mahdollisuudesta lähteä mutta myös ylpeä itsestäni että lähdin aivan yksin vieraaseen maahan kahdeksi kuukaudeksi, aikaisempi reissaamiskokemukseni ollut se että olen kerran käynyt äidin kansa Ruotsissa ja Tanskassa, sekä sukulaisten kanssa Virossa, mutta en ikinä yksin edes vieraassa kaupungissa ole ollut yötä.
Kiitos että jaksoit lukea matkastani ja toivottavasti pidit lukemastasi! ihanaa kevään jatkoa ja katsellaan!
Raseko International 
Jätä kommentti