Aluksi täytyy sanoa että olen erittäin onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta että sain olla kv-jaksolla ja työharjoittelussa itävallassa. Tällainen kokemus on ainutlaatuinen ja unohtumaton. Se oli todella opettava ja omaa maailman kuvaani avartava kokemus. Oli upeaa tehdä hyppy täysin tuntemattomaan ja mennä oman mukavuus alueen ulkopuolelle. Työskentely vieraassa maassa oli mielestäni hieno mahdollisuus mutta myös todella haastavaa kieli ongelmien ja erillaisen työkulttuurin ja tapojen takia. Ihmiset olivat myöskin hieman erilaisia temperamentiltaan kuin suomalaiset ja se toi myös ns. maustetta matkaani. Suomalaisessa kulttuurissa olen tottunut siihen että hankalista asioista voidaan puhua ja keskustella rauhallisissa merkeissä tai sitten ne lakaistaan vaan maton alle. Itävallassa tunteet näytettiin suoraan ja ilmaistiin aika voimakkaastikin. Itävaltalaisessa työkulttuurissa myös pomon asema alaisiin ja muihin työntekijöihin verrattuna oli mielestäni varsin korkea suomalaiseen työkulttuuriin verrattuna. Pomo päättää ja määrää kaikesta ja alaisten kannattaa pysyä hiljaa ja olla vikisemättä, jos ei halua lentää työpaikasta. Keskustelu mahdollisuutta pomon kanssa ei pahemmin ole, on asiat ja työkuviot hyvin tai ei.
Sain oppia molemmissa työharjoittelu paikoissa paljon uusia työtekniikoita, joista on minulle hyötyä omaa uraa rakentaessa. Jakso oli joka tavalla hyödyllinen ja täytti sen mitä menin sinne hakemaan. Kieli oli ongelmana toisessa harjoittelupaikassani, koska kukaan ei puhunut englantia sanaakaan ja siksi kommunikoimme siellä kääntäjän välityksellä. Tämän takia joitakin hyödyllisiä ja tärkeitä asioita jäi varmasti oppimatta, koska en vain ymmärtänyt mitä he koittivat selittää.
Tutustuin matkan aikana ihaniin uusiin ihmisiin, joiden kanssa olen edelleen ollut yhteydessä palattuani Suomeen. Oli mahtavaa nähdä kuinka vieraanvaraisia, anteliaita ja avuliaita itävaltalaiset ihmiset olivat. Ihan vieraat ihmiset auttoivat täysin tuntematonta suomalaista eksyneen näköistä pientä ihmistä löytämään perille eri paikkoihin. Monet paikallisista auttajista pyysivät minut välillä oman autonsa kyytiin ja veivät minut määränpäähän mihin minun oli tarkoitus matkustaa. Tämä oli paikallisilta mielestäni todella kilttiä ja kohteliasta vaikka minulta itseltäni tietty aika uhkarohkeaa lähteä vieraiden ihmisten auton kyytiin. Se on erityisesti jäänyt mieleen miten paikalliset antoivat minulle pyörän melkein ilmaiseksi, jotta voin kulkea kaupungissa helpommin. Eräs pariskunta johon tutustuin antoi minulle myös aika ison summan rahaa vain lahjaksi kiltteyttään. Valitettavasti tapasin myös muutaman idiootin matkani aikana, mutta yleisesti ottaen itävaltalaiset olivat hyvin ystävällisiä ihmisiä.
Kaiken kaikkiaan matka oli onnistunut, mutta vastoinkäymisiltäkään en toki välttynyt. Uskon että olisin pärjännyt paremmin vieraassa maassa, jos olisin osannut paikallista kieltä eli Saksaa. Muille opiskelijoille jotka harkitsevat kv-jaksoa itävallassa sanoisin että saksan kielen osaaminen ja hyvät henkiset itsepuolustus taidot ovat elin tärkeitä jos haluaa pärjätä jollain tasolla itävallan kulttuurissa ja sen kauniissa alppimaisemissa.
Olen sydämestäni kiitollinen tästä hienosta kokemuksesta rahoittajille, opettajille ja muille jotka olivat osana siihen että tämä matka toteutui ja onnistui
Vielen Dank für diese erfahrung ❣️
Raseko International 
Vastaa