Ammatti taskussa

Suomeen on palattu takaisin uusi ja ensimmäinen ammatti taskussa. Pienistä töyssyistä huolimatta matkaopaskoulu oli paras kokemus mitä mulla on tähän mennessä ollut ja en kadu sitä hetkeäkään. Suosittelen sitä kaikille, joilla siihen on mahdollisuus. 

Matkaopaskoulussa opin ja kasvoin ihmisenä todella paljon. Moni ajattelee, että matkaoppaan työ on pelkkää lomailua auringossa. Todellisuus on paljon enemmän. Koulutuksessa oppii paineensietokykyä, ongelmanratkaisua ja ihmisten kohtaamista erilaisissa tilanteissa. Joskus harjoittelimme hankaliakin tilanteita, kuten lentomyöhästymisiä tai sairastapauksia. Samalla opin olemaan rohkeampi. Esiintyminen isolle ryhmälle jännitti aluksi valtavasti, mutta viikkojen aikana itsevarmuus kasvoi huomaamatta. 

Koulu ei ollut pelkästään koulutus. Se oli kokemus, joka opetti itsenäisyyttä, rohkeutta ja heittäytymistä uusiin tilanteisiin. Sen aikana syntyi ystävyyksiä, joita tuskin olisi koskaan tullut ilman tätä kokemusta. Oli hauskaa huomata, miten nopeasti ihmiset lähentyivät, kun kaikki olivat samassa tilanteessa kaukana kotoa. Jaoimme yhdessä onnistumiset, stressin ja koti-ikävänkin. Jos jollakin oli huono päivä, muut kannustivat eteenpäin. Yhteishenki oli yksi tärkeimmistä asioista koko matkassa. 

Viimeisten viikkojen aikana ymmärsin, kuinka paljon olin muuttunut. Olin saanut lisää itsevarmuutta, oppinut puhumaan tuntemattomille ihmisille ja uskaltanut heittäytyä uusiin tilanteisiin tavalla, johon en ennen olisi pystynyt. Lähtöpäivä lopulta tuli, tunnelma oli ristiriitainen. Matkalaukut olivat pakattuina, mutta kukaan ei olisi vielä halunnut lähteä. Fuengirola opetti, että joskus parhaat asiat tapahtuvat silloin, kun uskaltaa lähteä pois omalta mukavuusalueeltaan. 

Lopulta matkaopaskoulu antoi paljon enemmän kuin osasin odottaa. Se ei ollut vain koulutus tai matka ulkomaille, vaan kokemus, joka muutti minua ihmisenä. Mukaan jäi uusi ammatti, unohtumattomia muistoja ja ennen kaikkea ihmisiä, joista tuli elinikäisiä ystäviä. Vaikka arki Suomessa jatkuu taas normaalisti, osa sydämestä jäi edelleen Aurinkorannikolle. Olen kiitollinen jokaisesta hetkestä, haasteesta ja onnistumisesta, joita matkan aikana koin. Tämä kokemus opetti, että joskus elämä alkaa todella vasta silloin, kun uskaltaa hypätä tuntemattomaan.