Puolessa välissä reissua

Viiden viikon työharjoittelusta on kulunut kohta puolet. Hollannin lainsäädännöstä johtuen en ole päässyt jakamaan lääkkeitä, mutta olen lukenut paljon sekä dementian eri muodoista ja vaiheista että erilaisista lääkityksistä. Pienessä yhteisössä on ollut myös helppoa päästä näkemään, miten muistisairaus vaikuttaa vanhusten jokapäiväiseen elämään ja arjesta selviytymiseen. En ole aikaisemmin päässyt näkemään varsinaista arkea, sillä kotihoidossa on keskitytty nopeiden hoitotoimenpiteiden suorittamiseen. Tästä syystä koen oppineeni nyt jo paljon.

Kuva minusta rautatieasemalla Alkmaarissa. Kuva on itse ottamani.

Yhtenä ammattitaitovaatimuksena ja rahoituksen ehtona on vastuullisuuden ja ekologisuuden arvioiminen. Valitsin lentää Helsingistä Amsterdamiin, koska matka junalla olisi kestänyt liian kauan ja laivamatka ruotsiin olisi tuottanut moninkertaisen hiilijalanjäljen lentämiseen verrattuna. Perillä olen kuitenkin kulkenut kaikki matkat julkisilla. Warmenhuizenista Alkmaariin olen kulkenut bussilla, sillä matka on pyörällä vähän turhan pitkä, ja autoa en edes voisi vuokrata ajokortittomuuden vuoksi. Alkmaarista eteenpäin – Amsterdamiin ja Hoorniin – olen kulkenut junalla. Täällä julkisilla matkustamisesta on tehty todella helppoa: liput ovat edullisia, ja jopa maalla bussit kulkevat hyvin aamusta iltaan. Seuraavaksi suunnittelenkin päiväreissua Zaandamiin.

Kuvassa on pyöriä parkkeerattuna. Kuva on itse ottamani, ja se on otettu Hoornissa.

Hollanti on maa, josta kaikkien maiden tulisi ottaa oppia pyöräilyn suhteen. Täällä on suomalaisia parkkihalleja muistuttavia alueita pelkästään pyöriä varten, ja kaikki näkemäni pyörätiet ovat olleet hyvässä kunnossa. Amsterdamissa pyöräilijöille on jopa omat liikennevalot.

Kuva minusta kirpputorilla Amsterdamissa. Kuva on kumppanini ottama.

Kovin aktiiviseen kierrätykseen en sen sijaan ole täällä törmännyt. Työpaikalla kaikki jätteet menevät samaan roska-astiaan (ongelmajätteitä lukuun ottamatta), ja majoituspaikassani kierrätysastioita löytyy ainoastaan lasille ja biojätteille. Myöskään juomapulloja ei palauteta takaisin kauppaan, vaan ne päätyvät valmistusmateriaalista riippumatta muiden jätteiden sekaan. Hollannin puolustukseksi täytyy kuitenkin sanoa, että varsinkin Amsterdam on käytettyjen vaatteiden paratiisi. Päädyin heti toisena päivänä shoppailemaan vintage-kauppoihin ja kirpputoreille.

Kuvassa on Hoornissa sijaitsevia museorakennuksia. Kuva on itse ottamani.

Suomea ei ole tullut vielä toistaiseksi ikävä (läheisiä lukuun ottamatta). Aika täällä kuluu nopeasti, ja ihmiset täällä ovat melko samanlaisia kuin Suomessa. Työskentelykulttuuri on rento ja tuttavallinen, ja kohtaamani ihmiset ovat olleet samalla tavalla suoria kuin suomalaiset. Mitään muodollisuuksia ei ole tarvittu, ja kuulumisia kysyttäessä on ihan oikeasti haluttu kuulla niin hyvät kuin huonotkin uutiset.  

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: